elisa reissailee

11 2008

Syvänmeren kalastusta

Olin aikas innoissani lähtemässä kalastelemaan isoja fisuja. Vapaapäivänäni heräsin aamutuimaan ja pohdin, et pitäskö laittaa reippaasti aurinkorasvaa, kun merellähän tuo aurinko paistaa kovin voimakkaaasti. Tuli hiukan kiire ja heitin pullon vaan reppuun ja jostain kumman syystä tuulipuvun. Mun tuurilla kuitenkin vettä tulisi taivaan täydeltä. Satamaan oli järjestetty yhteiskyyti, kun meitä kalastajia oli kaiken kaikkiaan yhdeksän. Automatka oli lyhyt, mutta oli naurussa pidättelemistä, kun katselin kalastustovereitani. Valkopartainen tutiseva mies aloitti; “after my second marriage..” Hiukan oltiin eri ikäluokkaa, mutta pappa osoittautui erittäin asiantuntevaksi merenkävijäksi ja näytteli mulle sellatteesta kalakartasta, mikä oli ainoa kala, mitä kuuden tunnin merellä pyörimisen aikana jäi koukkuun kiinni. Joku Bonita se oli. Kala räävittiin osittain rikki ja laitettiin koukkuun kiinni, että se voidaan heittää sitten mereen, kun siellä näkyy hain selkäevä. Voin kertoa, et ei näkynyt ensimmäistäkään evää pinnan yläpuolella, mitä nyt yks lentokala pyrähti ohi.

Nuo ensimmäiset kaksi kalaa saatiin ensimmäisen puolen tunnin aikana ja seuraavaa saalista odotettiinkin sitten useampi tunti. Voi sitä kuohuntaa kun alettiin siimaa kelata…. ja koukusta löytyi muovipussi. Suurimman osan ajasta palelin kahdet housut päällekkäin, takki päällä ja mietin pitäväni herrasmiehille pienen jumppatuokion, mulla kun sattui olemaan eniten päällä ja silti kylmä. Pelastuksena ehkä tunnin ajan aurinko paistoi ja mähän nukahdin oikein mukavaan pehmustettuun penkkiin. Sitten jaksoi taas tuijottaa niitä vapoja ja siimoja, jotka hiukan väpättivät tuulessa, mutta muuta liiikettä niissä ei näkynytkään. Kyl melkein kalavaleet olis paikallaan…

Ja loppureissusta kukaan ei jaksanut vahtia enää  mahtaisiko jotain tarttua koukkuun. :D

Ja venekin sai mennä omia menojaan..

 


Leave a Reply

« »