elisa reissailee

21  07 2008

Cahuita

Mion tapasin ensimmäisen kerran El Salvadorissa ja uudelleen Costa Ricassa. Tässä odotellaan bussia San Joséssa ja ollaan lähdössä kohti Cahuitaa, Karibianmeren rannalle.

Hiukan feikkiä laittaa tää kuva tähän alkuun, koska oikeasti on otettu pois lähtiessä. Cahuitaan saapuessa kello oli jotain kymmenen illalla, satoi vettä ja oli pimeää, joten moiset maalaukset jäi huomaamatta. Bussi lähti San Josésta neljän aikaan ja matkan piti kestää kolmisen tuntia, mutta koska vettä tuli taivaan täydeltä lähes koko matkan ajan, niin aikakin tuplaantui.

Tässä kylän pääkatu, eli ei ollut turhan iso paikka. Ei päässyt pahemmin eksymään.

Rannalla oli luonnonpuisto ja tää kuva on sillalta, josta pääsi sisään puistoon. Sisäänpääsymaksu oli vapaaehtoinen ja kirjaan piti merkitä nimi ja kotimaa. Edellisenä nimenä bongasin suomalaisen, jonka kanssa myöhemmin juttelin rannalla. Eipä ole tullut törmäiltyä suomalaisiin reissun aikana muuten.

Luonnonpuisto oli siis meren rannalla, ja aika meni mukavasti pyyhkeen päällä hikoillessa. Vesi ei ollut kovin lämpöistä, mutta lämpöisempää kuitenkin kuin mitä on ollut suomessa uidessa.

Tässä näkymä huoneemme ovelta. Oltiin siis aivan meren rannalla, mut oli silti uima-allas pihassa. Paikan nimi oli Cabinas Arrecife. Todella siisti paikka, jossa sai myös syödä halvalla aamiaista, tosin ei joka aamu. Käytännössä siis syötiin yhtenä aamuna, mut seuraavana sitä ei enää ollut tarjolla.

Tässä aamupala eräässä ravintolassa, ei harmainta hajuakaan nimestä. Jogurttia ja hedelmiä sekä tuoretta appelsiinimehua. Kevyt aamupala ennen ratsastamaan lähtöä. Ja taustalla soi Buffalo Soldier (ei ollut todellakaan ainoa kerta, kun sitä tuli kuunneltua syödessä)

Kolme ratsua odottamassa enemmän ja vähemmän taidokkaita ratsastajia. Meitä oli siis yhteensä viisi ratsastajaa, ja kaksi meistä ei ollut ratsastanut koskaan. Onneksi hevoset olivat todella rauhallisia. Länkkärisatulat oli kaikilla hevosilla ja yhdelläkään ei ollut kuolaimia suussa. Hiukan mietitytti, et miten tuo ratsastus ilman kuolaimia menee… Ohjelmassa oli siis pari tuntia ratsastusta teillä ja viidakossa, sen jälkeen pari tuntia kävelyä ja taasen ratsastusta.

Kuvassa on kävelevä puu. Noiden monen monituisten juurien avulla puu voi siirtyä muutamassa vuodessa metrin/parin verran. Vauhti ei päätä huimaa, mut suunnistuksen kannalta ehkä hiukan hämäävää.

Tunnin mutaluistelun jälkeen pääsimme perille, vesiputoukselle. Ei ollut mikään älyttömän iso toi putous, mut oli ihan jännittävää kävellä sinne. Edellisen yön oli satanut kaatamalla vettä ja polku oli sen mukainen. Märkä savi teki jatkuvista ylä- ja alamäistä taitoradan, josta harvempi selvisi kaatumatta. Mähän en tietenkään kaatunut.

Kunnon vauhtipeli, Alaska. Ryhmän ainoa hevonen, joka säikkyi isoja autoja. Oikeesti ei ollut ees paha, verrattuna mitä Leevin ja autojen kanssa on tullut koettua. Kaikkein parasta oli, et rannalla laukatessa ei tarvinnut kahta kertaa antaa laukkapohkeita, kun mentiin jo täysiä. Vaihdettiin nimittäin hevosia rannalla, kun kaikki hevoset eivät suostuneet laukkaamaan ja taistelin sellatteen nuoren hevosen kanssa sillä aikaa kun Alaskalla oli toinen ratsastaja. Vauhtia tolla Alaskalla riitti jopa niin, että kirittiin oppaan ja hänen hevosensa ohi, minkä seurauksena mulla oli suu ja silmät täynnä merivettä ja hiekkaa. :D Mut aivan mahtavaa. Paljon oon kokenut reissun aikana, mut laukkaaminen meren rannalla oli aivan huippujuttu!!

Tää talo oli myytävänä. En ottanut ylös sitten puhelinnumeroo, mut ei olis hullumpi vaihtoehto. Talo meren rannalla ja pari hevosta tuohon pihalle, tosta voi uneksia huonon päivän osuessa kohdalle.

Hiukan piti ottaa tukea hevosesta selästä laskeutuessa, kun olo ei ollut kaikkein paras. Viidakosta pois tultaessa olin viittä vaille valmis oksentaan ja palelin kuumuudesta huolimatta. Vesiputouksilla syömämme ruoka tais sisältää muutaman alkueläimen tms, koska loppuaika costa ricassa meni kuumeisena nukkuessa. Paljon jäi siis näkemättä. Piti poiketa Nigaraguassa paluumatkalla salvadoriin, mutta 20 tunnin bussimatka tuntui riittävältä jännitykseltä hiukan huonovointisena.

Pieni yllätys kymmenen aikaan hostellille saapuessa. Olin ollut ulkona ja Mio oli lähtenyt jo aikaisemmin huoneeseemme. Portit oli suljettu kettingillä ja kunnon munalukolla. Hetken aikaa niitä kolistelin siinä, mut ketään ei näkynyt missään. Reippaana tyttönä sitten kiipesin ton portin yli. Täytyy sanoo, et oli yllättävän helppoa tai sitten vaan mieleen hiipivä paniikki anto lisävoimia. Onneks tos portis oli vyötärön korkeudella tollanen kengän mentävä kolo, helpotti kummasti kiipeämistä. Tosin olin yllättynyt myös siitä, kuinka hyvin kopiocrocsit purevat kiinni metalliverkkoon. :P

Oikealla hevosfarmin naapurin pikkutyttö, joka tuli juttelemaan ja tutkimaan mun kameraa. Eipä ujostellut turhia…


4 Responses to “Cahuita”

  1. No niin, onko kateuden maksimointi ollut tarkoituksena? Aika hyvin tunnut onnistuvan. Täällä sataa toista päivää ja loma lähenee loppuaan, mutta onneksi ei ole tarvinnu matkustaa bussilla 20 tuntia….
    p.s. onko sulla muuta kuin yksi vaaleanpunainen paita mukana?

  2. Se pinkki paita sattuu olemaan aikas kateva, ei mikaan narutoppi, mut silti mukavampi ku t-paita (rusketus!). Ja ainoa laatuaan.. Nyt siis Guatemalassa, Antiguassa ja on aivan mahtava paikka. Huomenaamulla kuudelta lahtee bussi tulivuorelle. Saa nahda sulaako mun vaelluskengat, se kraatteri on in action. Aikaisemmin ryostot tms. ollut ongelma, mut nykyaan suurempi uhka on saada palovammoja tulivuoresta syoksyvasta laavasta… Pida peukkuja!
    p.s jos pyydat natisti, niin voin lahtea sulle oppaaksi tanne joskus.. :D

  3. Hei beib! Kohtaha sä jo tuut sieltä takasin :D Aikamoista menemistä ja olemista siellä… Täälläki alkaa aurinko taas paistaa. Aattelin tos mielessäin et jos joskus lähettäs Jonin ja Jennan voimin nelistään Sinne annapurnalle 3 viikon trekille :) Mitäs siihe sanosit ?

  4. Sehan olis alyttoman ihanaa paasta uudelleen niihin maisemiin! Suunnitelman toteutus voi ollakin sit hiukan haastavampaa…
    Saa luvan se aurinko paistella sit ku tuun takas!

Leave a Reply

« »