elisa reissailee

21  07 2008

Costa Rica

Bussi Costa Ricaan lähti aamuyöllä kolmelta. Edellisenä päivänä olin käynyt ostamassa hiukan evästä matkaa varten. Matka San Joséen tulisi kestämään 20 tuntia ja vaikka matkan aikana tarjoillaankin kolme ateriaa, niin on ihan kiva et laukusta löytyy jotain pientä naposteltavaa. David oli ystävällisesti tilannut taksin tuntia ennen bussin lähtöä ja siirtyminen lähtöpaikkaan sujui ongelmitta. Taksissa istuessa tajusin, et olin unohtanut jääkaappiin ostamani vesipullon. No onneksi hätä ei ollut suuri, olihan mulla pullo rommia laukussa (vatsalaukun desinfiointia varten).. :D No okei, myönnetään et rinkkaan olin pakannut toisen vesipullon, joten ihan rommin varassa ei tarvinnut matkustaa.

Ticabus oli siis todellakin laadukas matkustustapa, mut ei kuitenkaan mikään älyttömän kallis.

Bussia odotellessa oli aikas hieno olo, salvadorissa tuli vietettyä pari viikkoa. Sen aikana ehdin käydä viikon kielikurssin, joka avasi hiukan espanjan saloja, mut ei nyt mitään ihmeitä saanut aikaan. Tunnin ajan istuskelin ja mietin jännityksellä tulevaa. Bussissa yllättäin paikkani oli toisen turistin vieressä. Hän oli kotoisin israelista ja oli asunut lapsuutensa meksikossa. Nyt oli siis vain kiertelemässä väliamerikkaa. Hetken aikaa jutustelimme niitä näitä, mutta pääasiassa nukuin kaiken muun ajan, mitä nyt heräsin syömään ja passintarkastukseen. Perillä San Joséssa hän totesi, et nukuin aikas paljon. No okei, myönnetään et 20 tuntia pääosin nukkuen on aikas pitkä aika. Hiukan haastavaa nukkumisesta teki taasen jäätävä ilmastointi. Mulla oli kahdet housut ja kolme paitaa päällekkäin, mutta silti meinas olla sellatteen torkkupeiton alla kylmä. Bussiyhtiö oli tällä kertaa Ticabus, jota voin lämpimästi suositella (ilmastointia lukuunottamatta) matkustamiseen väliamerikassa. Jopa yksi monista näytetyistä leffoista ei ollut dupattu espanjaksi. Yritin todellakin katsoa leffan, koska se oli Kung Fu Panda, mut silmät oli eri mieltä, ja viimeinen muistikuva on pandasta kiipeämässä portaita ylös.

Erilaisia lappusia rajan ylityksiä varten sai täytellä useammankin kappaleen (yllättäen!), mutta täytyy todeta, että matkustaminen Hondurasin ja Nigaraguan läpi sujui todella vaivattomasti. Costa Rican rajalla pääsi taas odottelun makuun ja jonotettiinkin sitten tunti passintarkastukseen.

Kuvassa “ruokaboksi”, joka sisälsi milloin mitäkin. Tuolla kertaa sisällä oli kanansiipiä ja ranskalaisia perunoita. Viimeisen päälle Tica Bus…

Perillä otin taksin Hostelliin nimeltä Casa Yoses.

Kerrassaan oikein hyvä paikka, rauhallisella alueella ja kävelymatkan päässä ostoskeskuksesta. Hostellista olin kuullut saksalaiselta tytöltä(Mio), jonka tapasin salvadorissa kielikurssilla. Kätevää. Muuten ei olis ollut hajuakaan, et missä yöpyisin. Pihalta löytyi kaikkea kivaa, kuten riippukeinuja, banaanipuita ja hauska kärry (kuva alla).


Leave a Reply

« »