elisa reissailee

31  07 2008

Surffaamassa – El Tunco

kyllä sitä tuli yhden jos toisenkin kerran epäiltyä, et jättäiskö kokeilematta koko homman. Mentiin rannalle (El Tunco, tarkoittaa suurta tai possua) tiistaina alkuperäisten suunnitelmien romuttuessa rikkinäisen auton mukana. Syötiin ja nautittiin kuumuudesta ja kylmästä oluesta hotellin uima-altaalla. Olin päättänyt, et haluaisin kokeilla surffaamista ja lounaan jälkeen meninkin kysymään paljonko opetus maksaa jne. Suhtautuivat aikas epäilevästi mun haluihin oikeasti mennä niiden aaltojen keskelle laudan kanssa. Sen lisäks et voisin satuttaa itteni pahemman kerran, saattaisi lauta rikkoutua, ja olisin vastuussa sen korjaamisesta. Jos onnistuisin katkaisemaan laudan, se maksaisi 70-80 dollaria, eli ei kuitenkaan ihan maltaita. Päätin jo kertaalleen et sinne vaan, vaikka meri näytti todella hurjalta; 3-4 metrisiä aaltoja toinen toisensa perään. No joo, ehdottivat et aamulla aallot olisivat hiukan pienemmät. Tai paras vaihtoehto olis tulla syyskuussa harjoittelemaan, kun aallot ovat reilusti pienemmät. Ongelma oli kuitenkin, et oltiin aamulla lähdössä aikaisin, eikä mulla ollut muuta aikaa kuin se iltapäivä. Suunnitelmissa oli palata aamuvarhaisella San Salvadoriin, koska Davidin pitää mennä lentokentälle vastaan saksalaista ystäväänsä. Luovuin surffauksen kokeilemisesta siltä päivältä miettien mahdollisuutta tulla loppuviikosta uudelleen. Alkuillasta selvisi, et David oli sekottanut päivät niin, et hänen saksalainen kaverinsa olikin jo salvadorissa (oli odotellut pari tuntia kentällä, et tultais hakemaan, mut lopulta oli ottanut taksin). Ja taas kerran suunnitelmat muuttuivat. Meidän ei tarvinnutkaan lähteä aamuvarhain takaisin kaupunkiin. Illalla yritettiin mennä uimaan mereen, mut oli aikas haastavaa. Ranta on täynnä pienempiä ja isompia kiviä ja aallot vierittelivät niitä reippaasti edestakaisin. Olin vedessä ehkä kaksi minuuttia ja onnistuin saamaan siinä hetkessä polveni auki. En siis todellakaan päässyt pitkälle, vain sen verran että pieniä kiviä ei ollut jaloissa pyörimässä. Oli sellainen tosi kiva hiekkapohja, mut pienenä miinuksena siellä täällä oli ne kivet, joita aallot eivät vie mukanaan. Ja niihin pystyy oikein mukavasti iskemään jalkansa, varsinkin kun paikallaan seisominen niissä aalloissa on mahdoton ajatus.

Keskiviikkona aamulla meninkin sitten uudestaan kyselemään oppituntia surffaukseen. Olivat taas hiukan ihmeissään, et aallot on aikas voimakkaat ja kyselivät et haluanko oikeasti mennä. Joka tapauksessa meri näytti paljon “rauhallisemmalta” kuin edellisenä iltana/päivänä. Aamupalan ajan mietin, et menenkö vai en ja jättikokoisen hedelmäsalaatin jälkeen tuli päätettyä et pakko sitä on kokeilla.

Kuva on hiukkasen feikki, koska toi oli sen mun opettajan lauta, mun lauta oli tuplasti pidempi ja paksumpi ja kolme kertaa painavampi. Mut siis vakaampi ja näin ollen helpompi päästä seisomaan.

Ja tässä todellinen tilanne, hiukan jänskätti seisoa ton laudan kanssa niiden pyörivien kivien seassa ja odottaa, koska on hyvä kohta mennä sisään. Seisottiin aikas kauan siinä ja meinas olla vaikeuksia kannatella sitä lautaa. Sit vaan laudan päälle hyppäys ja melontaa niin paljon, kun käsistä lähtee ikinä irti. Ja sit sitä mentiin… Jo pelkästään “mereen pääseminen” tuntu mahtavalta, koska aallot lyö voimakkaasti rantaan, eikä sisäänpääsy ole mikään itsestäänselvyys.

Käsissä tuntu aikas puuduttavalta hetken kuluttua, mut oltiin sentään päästy ihan hyvän matkaa merelle ja sit sitä pystykin lepäilemään ja makailemaan laudalla kaikessa rauhassa. tosin välillä piti siirtyä aikas rivakasti vasemmalla, ettei tarvinnut pyöriä laudan kanssa murtuvan aallon sisällä. Pari kertaa oli tilanne, et ylitin aallon juuri siinä rajalla, missä se alkaa murtumaan ja olin vakuuttunut et joutuisin sisään, mut ei kuitenkaan.

Olin siis maksanut yhdestä opetustunnista merellä. No opetusta ja opetusta, kaveri ei oikein puhunut muuta ku espanjaa ja mun ymmärtämistaidot espanjassa ei oo kovin kehuttavat. Täydellisesti hoiti kuitenkin hommansa eli kerto mulle oikean ajankohdan mennä aaltojen sisään ja mä yritin sitten parhaani mukaan pärjätä sen jälkeen. :D

Tolta se siis näyttää, kun sen osaa tehdä. Tunnin aikana ehdin menemään kolme kertaa aaltojen sisään. Ensimmäisellä kerralla meinas iskee paniikki, kun tajusin et sellanen ihan hemmetin iso aalto tulee eikä mulla ole hajuakaan mitä mun pitäs tehdä. Rannalla David käänsi mulle sen opettajan selostuksia ja yksi asia oli, et en saa olla laudan päällä, kun tulee tollanen murtuva aalto. Mut pointti oli, et jos oon naama aaltoa kohti. Olin ehtinyt hypätä pois laudalta, kun ymmärsin, et mun pitäiskin olla laudalla ja yrittää surffata. Samantien ku pääsin laudan päälle aalto oli mun kohdalla ja sit sitä mentiinkin ja lujaa. Yritin nousta, mut eihän siitä tullut mitään, korvissa suhisi ja joka puolella oli vain vaahtoavaa vettä. Yllättävän kauan pysyin aallon mukana, mut loppujen lopuks mun yritys nousta seisomaan, johti siihen et putosin laudalta ja sit sitä pyörittiin ku pesukoneessa. Lauta on onneks vaijerilla nilkas kiinni, joten siitä ei tarvii huolehtia, mut nykäisy kun aalto yrittää viedä laudan mukanaan on voimakas. Loppujen lopuks pääsin takas pinnalle aikas nopeasti, mut siin ehti oleen vaan hetken aikaa, kun uus aalto kaatu sun päälle ja sen jälkeen lauta vie taas mukanaan. Aaltoja tuli kolme peräkkäin ja ihmettelin et mitäköhän mun pitäs tehdä, yrittää nousta laudalle ja meloa pois vai uida ilman lautaa vai mitä. No “opettaja” tuli peräs ja sit olikin hetki ettei tullut murtuvia aaltoja ja pääsin melomaan sivuun. Toisella yrityskerralla kuulin vain pari kertaa, et liian voimakas ja sit sitä mentiin (aallon harjalla siis) ja paljon kovempaa kuin ensimmäisellä kerralla. No eipä tuottanut yritys tälläkään kertaa tulosta ja läsähdin veteen. Onnistuin kuitenkin ottamaan heti toisen perässä tulevan aallon ja pääsin polvilleni ennenkuin taas pyörin aallon sisällä. Kolmannella yrityskerralla onnistuin seisomaan, jopa ehkä kahden sekunnin ajan ja sitten meinaskin iskeä paniikki vedessä, koska siinä pienessä hetkessä olin tullut lähelle rantaa ja jokainen aalto vei mua aina lähemmäs rantaa. Mut loppujen lopuks en kuitenkaan ihan kauhean lähelle kiviä joutunut, vaan meloin niin paljon ku ikinä pystyin ja pääsin kuin pääsinkin pois murtuvien aaltojen alta. Reipas tunti vierähti kuin huomaamatta ja rannalle päästyäni pyllähdin persuuksilleni pystymättä itse siihen mitenkään vaikuttamaan, koska jalat eivät yksinkertaisesti kantaneet. Onneksi oli pehmeää hiekkaa siinä kohtaa, toisin kuin suurimmassa osassa rantaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.


5 Responses to “Surffaamassa – El Tunco”

  1. Oi joi, vatsaan sattuu, naurattaa niin paljon. Toi kuva missä sä oot sun harjoittelulaudan ja open kanssa, kertoo kaiken olennaisen. Koooooooomista.
    No, rohkeudesta 10 pistettä, ensi kerraksi sitten viiden sekunnin tavoite.
    p.s. oletko katsonut likaa baywatchia?

  2. Niinpä niin, kuvittelin vielä rannalle päästyäni, et voisin kokeilla toisen kerran myöhemmin tällä viikolla. Olin älyttömän onnellinen, et en ollut lyönyt itseäni lautaan, kiviin tms (mistä kaikki mahdolliset ihmiset oli mua pelotellut koko edellisen päivän). Mut myöhemmin päivällä ja illalla aloin huomata, et ei se ollutkaan ihan niin kivutonta. Bussissa takas salvadoriin matkustaessa huomasin et toisessa reidessä on aikas mojovan kokoinen mustelma, pienempien mustelmien ohella. Ja yöllä löysin kipeät luut. Erinäiset luut kehoni etupuolella ovat aikas kosketusarat, nukkuminen oli aikas haastavaa.

    Ja Baywatchista…onko sulla sellainen olo, et katselisit sitä, kun luet mun blogia?

  3. Huikea reissu sulla meneillään. Varmasti ikimuistoisia hetkiä kertyy monta. :) Ja wau, että uskalsit kokeilla surffaamista. Itseltä olisi voinut jäädä väliin…

  4. Ihan hulppeeta ollut nyt kesällä lukea tätä sun nettipäiväkirjaa! mahtavia elämyksiä sulla! milloin palaat, ootko tääl jo?

  5. Täällähän sitä ollaan.. :)

Leave a Reply

« »