On aika sanoa virallisesti näkemiin tälle blogille. Matkat maailmalla ovat hetkeksi jääneet taaksepäin ja on aika suunnata kohti uusia seikkailuja. Aloitin syyskuun alussa opiskelut Samk:ssa ja siihen liitty opintoaiheinen blogi on käynnistymässä. Blogi ja kaikki siihen liittyvät asiat ovat vielä työnalla, joten en julkaise uuden blogin osoitetta ihan vielä…

Voiko tätä uskoa edes todeksi, mä päivitän blogiani pitkästä aikaa. Viimeisin maininta taitaa olla vielä niiltä ajoilta kun Unkarissa asustelin. Nyt lupaan parantaa tapojani ja kirjoitella blogiini merkintöjä edes hieman useammin kuin 4kk välein =)

Mutta ensiksi päivitän blogiohjelmiston uusimpaan ja sitten kuulette minun kuulumisiani enemmän…

Tänään vietetään täällä Unkarissa Kansannousun muistopäivää 23.10.1956 tapahtumien muistoksi. Meneillään on yleinen vapaapäivä ja monella vapaat jatkuu vielä huomenna sekä viikonloppuna. Kaupunki olikin tänään todella hiljainen kun kävin pari tuntia toimistolla töitä tekemässä. Ainoa häiriötekijä oli kadulta kuulunut mekkala. Ei voinut kunnolla töiden tekemiseen keskittyä kun joku setä huusi kadulla megafoniin kauniita lauseita. Päätinpä siis lähteä kotiin jatkamaan töiden tekoa. Täällä on ainakin toistaiseksi rauhallista, katsotaan millaista on meno iltasella. Tuossa naapurissa Sankarten aukiolla kun alkaa väki lisääntymään ja puheita pidetään sielläkin. Samalla alkaa poliiseja tulemaan yhä enemmän ja enemmän paikalle.

Mistä sitten tässä kansannousun muistopäivässä on oikein kyse? Siitä lyhyt lainaus ohessa:

Unkarin kansannousu oli liike, joka 1956 kolmisen vuotta Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin kuoleman jälkeen vaati Unkarin kommunistihallintoon reformia, Unkarin täydellistä kansallista itsenäisyyttä, ja lopulta vapaita vaaleja. Tapahtuma oli ehkä eniten neuvostosatelliittien valtiojärjestelmää uhannut asia ja liikehdintä päättyikin neuvostoarmeijan väliintuloon ja kansannousun kukistamiseen. Tilanne alkoi kehittyä, kun reformistista linjaa edustanut johtaja Imre Nagy erotettiin Unkarin kommunistisesta puolueesta. Hänen ajamansa uudistukset olivat rohkaisseet unkarilaisia työläisiä, opiskelijoita ja älymystöä vaatimaan vapaita vaaleja ja neuvostojoukkojen vetämistä Unkarista.

Lähteenä on Wikipedia, josta löytyy lisää juttua aiheesta.

Oheinen kuva on otettu toimiston ulkopuolelta. 

Tänään tapahtui jotain kerrassaan käsittämätöntä, sain hyvää palvelua postissa. Menin väsyneenä ja tylsistyneenä työpäivän jälkeen postiin, lähettääkseni laskuja Suomeen maksettaviksi. Multa kun on kassasta joten kummallisesti melkein kaikki rahat loppu. Niin minä sitten jonottelin aikani postissa. Täällä ei ikinä selviä jonottamatta, posti kun on paikka jossa maksetaan kaikki laskut ja lähetetään kirjeet. Siellä on siis aina porukkaa ja jonot liikkuu yleensä raivostuttavan hitaasti. Tavallisesti tiskin toisella puolella, lasiseinän takana, on tympeä postivirkailija rouva jolta on turha odottaa hymyä tai ystävällistä palvelua. Tänään kaikki kuitenkin oli toisin! Tiskin takana olikin ystävällinen herra joka kaiken kukkuraksi osasi englantia ja jopa pari sanaa suomea. Hän ystävällisesti tiedusteli, että haluanko kirjeeni lähetettäväksi kirjattuna vaiko en. Kun näki että kirje on menossa suomeen niin toivotteli hyvät päivänjatkot ja kiitteli asioinnista. Piti ihan hieraista silmiä ja höristää korvia, että kuulinkohan ihan oikein. Mutta totta se oli. Pääsinpä siis vielä tämänkin päivän kokemaan että Unkarin postissa saa ystävällistä palvelua.

Otsikko mainitut naiset liittyvät siihen, kun olin maalla viettämässä synttäreitäni syyskuussa, niin paikalla sattui olemaan myös Turkulainen viihdekuoro Pandora. Kuoro esiintyi muutamissa kylissä ja pääsinpä minäkin mukaan kuoron esiintymiseen. Ihan en sentään sooloa saanut esittää mutta istua kuitenkin näiden hurmaavien naisten keskellä eräässä esityksessä. Kuvia Hernádin kylän tapahtumasta on täällä.

Nyt on alkanut pakastimen tyhjennys viikko. Ihan kaikkea en sieltä tosin tyhjennä sillä siellä on kämpän omistajien safkojakin, mutta ne mitä olen aikoinaan pakastanut niin ajattelin syödä pois. Tänään löytyi pakastimesta illalliseksi Ikean röstiperunoita ja lähikaupan nakkeja. Voin kertoa että ei todellakaan ollut mitään hyvää. Mautonta ja muutenkin pahaa. Mutta nälkä meni. Röstäreitä jäi vielä 2 jäljelle, jos taas vaikka huomenna herkuttelis niillä. Luulen että osa safkoista saa jäädä pakastimeen, odottamaan parempia aikoja. Ei nimittäin ole ihan tarkkaa tietoa mitä kaikissa purnukuissa on. Jossain vaiheessa innostuin enemmänkin kokkaileen ja niiltä ajoilta on tähteitä pakkasessa. 

Sattuipa osumaan silmiin hauskanen iPhonelle tehty pikkuohjelma, Pano nimeltään. Kyseisen ohjelman avulla voi tehdä panoraamakuvia todella helposti. Ohjelmaa näyttää aina edellisestä kuvasta pienen palan jolloin seuraava kuva on helppo näpsästä tuon edellisen perään. Kun kuvaus on valmis niin ohjelma parsii otetuista kuvista panoraama kuvan. Mä testailin tota ohjelmaa täällä himassa, ei mikään parhain kuvausympäristö. Tarvii päästä kokeilemaan jonnekin missä on laaja maisema, niitähän täällä kyllä riittää. Mutta hyvin näyttää ohjelma toimivan, pieniä virheitä näkyy tuossa esimerkkikuvassa, ne varmaan johtuu siitä että täällä “maisema” on liian lähellä kameraa. Jos omistat iPhonen niin käy lataamassa ohjelma täältä. Jos kiinnostaa nähdä lisää ohjelman avulla otettuja kuvia niin niitä löytyy Flickr ryhmästä. Alla oleva kuva koostuu kolmesta eri kuvasta.