Sep
05

Tämä blogi siityy tauolle

On aika sanoa virallisesti näkemiin tälle blogille. Matkat maailmalla ovat hetkeksi jääneet taaksepäin ja on aika suunnata kohti uusia seikkailuja. Aloitin syyskuun alussa opiskelut Samk:ssa ja siihen liitty opintoaiheinen blogi on käynnistymässä. Blogi ja kaikki siihen liittyvät asiat ovat vielä työnalla, joten en julkaise uuden blogin osoitetta ihan vielä…

Oct
21

Ei räjähtäny

Pommiepäily Budapestin lentokentällä

Tapahtuipa jo kolmannen kerran että lentokentällä ollessani saapuivat poliisit paikalle ja tyhjensivät lentokentän tuloaulan kokonaan. Kaikki ajettiin pihalle koska paikalta oli löytynyt naisten käsilaukku jolle ei ollut omistajaa lähettyvillä. 

Hetken käsilaukkua tutkailtuaan poliisit päättivät eristää alueen ja paikalle tuotiin isot muoviset suojat jotka aseteltiin käsilaukun eteen. Tässä vaiheessa kaikkia pyydettiin poistumaan rakennuksesta pihalle. Pihalla jonkin aikaa seisottuamme tuli pillit vinkuen poliisien pommiryhmä paikalle. He kipittivät sisälle pommikoiran kera. Komeat oli varusteet pommiryhmällä. Sisällä olivat sitten haistattaneet laukkua koiralla, mutta koira ei mitään kiksejä laukusta saanut. Näin ollen poliisit päättivät sörkkiä laukkua ja avasivat sen. Sisältä paljastui perus käsilaukku sisältö. Huulipunaa, kalenteri, kännykkä ja epämääräinen läjä kaiken laisia purnukoita ja paperia. 

Vaara kun oli ohi päästettiin kaikki taas sisälle ja minäkin palasin odottelemaan asiakkaita. Oli muuten toiseksi viimeinen kerta kun odottelen kentällä asiakkaita. Jee jee. 

Ei ollutkaan pommia

Aug
14

Matkaoppaat

Ellet sattunut olemaan radion äärellä viime viikolla niin nyt voit korjata erheesi ja sivistää itseäsi laadukkaalla radio-ohjelmalla.

Jul
14

Kalusteita saapuu

vasta pari päivää odoteltu ja nyt jo saimme kalusteita kontteihin. Pikkuhiljaa päästään sisustamaan ja järjestelemään kontteja. Kelpaa sitten artistien valmistautua keikkaa varten. Tänään pitäisi tulla vielä pari kuormallista tavaraa. Katsotaan tuleeko…

Jun
07

Hymy

Miten vaikeaa se hymyileminen voi olla. Eikä edes välttämättä tarvitse hymyillä, mutta jos edes näyttäisi eleillään ja ilmeillään siltä että ei ole ihan kuollut. Nimittäin alkaa raivostuttamaan se, että ihmiset on kuin kuolleita lahnoja. Tässä ammatin varrella on tullut pidettyä aika monta  tervetulotialisuutta ja vedettyä aika monta lentokenttäkuljetusta sekä tehtyä useita retkiä. Näiden aikana kun juttelee isolle joukolle ihmisiä niin valtaosa näyttää ihan pystyyn kuolleilta. Heiltä ei saa minkäänlaista palautetta että puhunko nyt kiinnostavia asioita ja haluavatko he kuunnella ylipäätänsä vai mitä heidän mielessään liikkuu. No sen tiedän palautteen perusteella että kyllä heitä kiinnostaa, mutta miksei sitä voi sitten näyttää. Riittäisi vaikka se että edes välillä nyökyttäisi päätä ja osoittaisi kiinnostuneisuutta. Mutta ei. Eikä tämä ole pelkästään minun ongelma vaan samaa juttelevat kaikki jotka työskentelevät suomalaisten kanssa. Olisi huomattavasti motivoivampaa tehdä töitä ja kertoa asiasta kun näkisi että joku seuraa mukana. Jälkeen päin kyllä uskalletaan antaa palautetta ja kommentoida, mutta hyvin harvoin paikanpäällä. Mistähän se oikein mahtaa johtua. 

Muutenkin palautteen antaminen suoraan on suomalaisille hyvin vaikeaa. Äärimmäisen harvoin sanotaan jos joku asia on huonosti tai varsinkaan jos joku asia menee hyvin. Mutta sitten jälkeenpäin kirjoitellaan pitkiäkin sepustuksia siitä mikä kaikki on mennyt pieleen. Olisi huomattavasti helpompaa puuttua asioihin jos ongelmista mainittaisiin samantien. Klassinen esimerkki on se että hotellihuoneessa ei toimi vaikkapa vessa. Sitä sitten sinnitellään viikko toimimattoman vessa kanssa ja vasta suomessa valitetaan asiasta. Sitä ehkä kuvitellaan että saadaan korvauksia kun suomessa asiasta kerrotaan matkanjärjestäjälle. No voin kertoa että ei saa. Sen lisäksi että ei saa korvausta on joutunut elämään koko viikon ilman toimivaa vessaa. Mutta jos on niin vaikea saada sitä suuta auki, niin siinäpä sitten kärsii. Jos asioista kerrotaan heti niin ne voidaan korjata ja mahdollisesti paikanpäällä korvata jos tilanne sitä vaatii. Mutta turha sitä on enää suomessa itkeä.

Toisekseen en ole lastentarhan täti joka osaa lukea ihmisten ajatuksia. Ja mielestäni oma-aloitteisuutta ja maalaisjärkeä pitäisi jokaisella ihmisellä olla edes vähän, myös ulkomaanmatkalla. Minä en voi olla taluttamassa joka hetki jokaista kädestä paikasta toiseen ja kertomassa miten ostetaan vettä kaupasta tai miten ostetaan metrolippu. Pidämme tervetulotillaisuutta eräässä keskustahotellissa jonka alakerrassa on metroasema. Olen lukemattomat kerrat kertonut, että jos haluatte ostaa metrolipun niin kävelkää rappuset alas ja sieltä löydätte lipunmyynti pisteen josta voitte ostaa lipun tähän ja tähän hintaan. Mutta joillekkin tämäkin on ylivoimaista ja juuri sain palautteen jossa valitettiin sitä, että miksi en voi viedä ihmisiä tilaisuuden jälkeen ne rappuset alas ja ostaa heidän kanssaan sen lipun. Hei herätkää. Vähän sitä oma-aloitteisuutta peliin. Vaikka ei kieliä osaa niin kyllä sen lipun silti pystyy ostamaan. Lykkää rahat tädille kouraan niin se antaa sen lipun. Ei se ole niin vaikeaa. Samoin sain juuri palautetta kun en ollut opettanut miten hotellin televisio toimii. Jotkut olivat onnellisina katselleen maksu-tv:tä, pornoa varmaankin ja saaneet siitä tietysti pois lähtiessä laskun. Mulla menis koko viikko jos pitäis taluttaa jokainen yksitellen ostamaan metrolippua, kertoa miten televisiota käytetään, miten ostetaan vettä kaupasta ja jne.

Jun
03

Kolme Kuuskymmentä