Dec
13

Torakkajahdissa

Purin tuossa yhtenä päivänä firman tavaroita, mitkä oli varastoitu tänne kesän ajaksi. Kun avasin matkalaukun, niin esille tupsahti torakka-perhe. Tai luulen, että taisi olla koko suku kyseessä. Jahtasin pitkin huonetta ainakin 30-40 torakkaa, oli isoa ja pientä. En kauheasti halua noita ylimääräisiä asukkaita tänne luokseni, en varsinkaan noin montaa. Gekot ovat tervetulleita vieraita, ne kun syö kaikki pikku ötökät pois nurkista. Mutta noista torakoista, kun ei ole edes mitään kunnon hyötyä.Kiirettä on pitänyt. Lensin marraskuun puolessa välissä Bangokkiin ja sieltä autolla Pattayalle. Kauhea paikka. En pitänyt yhtään Pattayasta, ihan liian kaupallinen paikka. Joka paikkaa koristi neon kyltit jossa mainostettiin seuralaispalveluita tai hierontaa. Ja minun makuun ihan liian iso kohde. Kaupunki sinänsä ei ole mikään kovin iso, noin hesan kokoinen. Mutta asiakkaita on aivan liikaa, yhtä lentokenttäkuljetusta koko ajan.Vietnamiin saavuttiin 7.12. Lennettiin ensin Hoi Aniin ja siellä oltiin pari päivää. Aivan ihana kaupunki, täynnä todella vanhoja upeita rakennuksia. mm. ranskalaisten aikaisia taloja. Kaupunki on myös aivan täynnä kaikenlaisia käsityöläiskauppoja. Siellä oli suutareita ja räätäleitä joka ikisellä kadulla ja lisäksi upeita taidekauppoja ihan vieressä, sinne olisi tarkoitus lähteä lomalle joku kerta, kun on vapaapäiviä…Seuraavaksi lennettiin tänne Nha Trangiin, joka on minun kotikaupunkini tänä talvena. Tämä on tällainen 350 000 asukkaan pikku kaupunki meren rannalla. Täällä yhdistyy hienosta matkailu ja paikallinen elämä. Olen nyt pyöräillyt fillarilla katuja ristiin rastiin ja monesti menee hyvinkin pitkiä aikoja, että ei näy ainuttakaan muuta valkonaamaa koko seudulla.Ohessa lainaus lomakirjamme ensimmäiseltä sivulta, joka kuvaa mielestäni tätä kaupunkia varsin osuvasti:

Vietnamilaisuus on hymyä, ujostelematonta uteliaisuutta, aitoa ystävällisyyttä ja ylpeyttä omasta kulttuurista. Halua tutustua ja ottaa tulijasta heti selko; mistä tulet, kauanko viivyt, ikä, sivilisääty, palkka ja lasten määrä. Nha Trangissa voit olla kuin kotonasi jo ensimmäisellä kävelyretkelläsi. Ja kun seuraavan kerran kuljet samaa katua, tuntemattomat ihmiset tervehtivät sinua kuin vanhaa tuttavaa. Vaikka Nha Trang on yli 350 000 asukkaan vireä kaupunki, on ilmapiirissä silti pikkukylän tuntua.Luonnon runsailla antimilla on varmasti ollut osansa ihmisten valoisaan elämänasenteeseen. Kaupunkia reunustavat lännessä ja pohjoisessa vuoret, idässä Etelä-Kiinan meri, jota koristaa parisenkymmentä pikkusaarta. Kaupungin edustalla levittäytyy seitsemän kilometriä pitkä hienohiekkainen palmuranta. Aurinko paistaa sinnikkäästi kahdeksan kuukautta vuodesta. Satunnainen matkailija saa upean lomarusketuksen kun taas hienostuneet vietnamilaiset suojaavat vaalean hipiänsä hatuilla, huiveilla ja pitkillä hansikkailla.Voit lekotella palmujen reunustamilla uimarannoilla tai tehdä veneretkiä turkoosinsinisellä merellä. Piipahda tervehdyskäynnille kalastajakyliin, joissa valas on jumalista suurin ja arkiruokana nautitaan tuoreita merenherkkuja. Kiinnostaisiko filosofiset keskustelut silkkikauppiaan kanssa menneistä koettelemuksista ja tulevaisuuteen kohdistuvista unelmista? Iltakävelyt katukeittiöiden höyryssä on myös mahdollista kokea ja poiketa samalla kertaa karaokebaareihin, joista railakkaat laulut kaikuvat pitkin kaupunkia. Matkakokemuksiasi voit kertailla rempseiden reppuselkämatkaajien kanssa. Ja aamuvirkku jos olet niin suunnista rantaan kello viisi aamulla Tai Chita harjoittamaan… Josko tässä olisivat ainekset kunnon lomaan?Täällä Nha Trangissa moni asia on toisin kuin kotona, siksihän matkustaminen onkin niin kiehtovaa. Nauti Vietnamin lomastasi, heitä arkihuolesi Etelä–Kiinanmeren turkoosinsinisiin aaltoihin!

Eikö kuulostakin hyvältä. Luulen, että tulen viihtymään täällä oikein hyvin. Ja onneksi aina parin viikon välein pääsen lentämään Saigoniin, mikä on sitten jo ihan kunnon kaupunki (noin 7 milj. asukasta). Siellä näkee sitten kaikki kollegat ja pääsee istumaan iltaa suomalaisessa seurassa. Täällä kaupungissa on ilmeisesti vain kaksi suomalaista tällä hetkellä töissä. Minä ja eräs sukellusopettaja, jota en tosin ole vielä nähnyt.Huomenna on lähtö Dalatin vuoristokaupunkiin ja sieltä sinne Phan Thiettiin josta edelleen Saigoniin.

Dec
12

Kauan se kestikin!

Täällä taas. Ei vaan oikein voi sanoa, että entistä ehompana… Kun laiterikkojen yhteydessä tuhoutui viimeisin versio tästä blogista. Pitää korjailla ja palautella kaikkea enalleen pikkuhiljaa. Jahka löytyy ylimääräistä energiaa. Nyt sitä ei ole.

Ainiin, olen nyt siis Vietnamissa. Lämmintä on.