Jan
17

Joulu meni jo…

Pitkä tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi blogia päivitin. Jouni onkin jo omassa blogissaan hieman kertonut miten täällä on joulu ja uusi vuosi mennyt. Ei kauheasti ollut joulun tunnelmaa, oli vain päivä muiden päivien joukossa. Ei näkynyt edes joulupukkia, olin tainnut unohtaa ilmoittaa vanhalle valkoparralle että missä vietän tämän joulun.

Nha Trangiin olen kotiutunut jo aika hyvin. Asustelen Lodge hotellissa, ei mikään erikoinen hotelli, huoneet jo aika kulahtaneet. Näkymät on kyllä ihan kivat, vaikka huoneeni on vain 5 kerroksessa. Sain kulmahuoneen jossa on ikkunat kolmeen suuntaan, valoa siis riittää.

Ilmat on ollut aika kehnot täällä, aurinkoa on näkynyt ihan vaan muutama tunti koko aikana. Lämmintä kyllä on, mutta samalla todella pilvistä. Pitäisi muutaman viikon jälkeen parantua nää ilmat. Sadekauden jälkimainingeissa elellään vielä. Viime vuonna oli sadekausi alkanut aika myöhään ja sen seurauksena nämä huonot ilmat. Tarkoituksenani oli suorittaa sukelluskurssi täällä, että ainakin sen kannalta sais säät parantua. No on tässä vielä maaliskuun lopulle aikaa.

<--more-->

Perjantaina pitäisi lentää taas Saigoniin. Sinne on mukava mennä aina kahden viikon välein. Siellä kun on koko opas kööri aina kerralla koolla ja seuraa riittää. Täällä Nha Trangissa olen yksin ja välillä kaipaa kovasti suomenkielistä juttu seuraa. Tänä perjantaina tosin on Saigonissa odottamassa hammaslääkäri. Mulla lohkes hampaasta pala tuossa joulun tienoilla ja sitä on nyt korjailtu useampaan otteeseen. oli aikoinaan niin huonosti tehty paikka, että sen kautta oli hampaaseen päässyt pöpöjä, joka sittemmin lohkas koko hampaan. Nyt on tehty uudet juurikanavat ja vaikka mitä. Lääkärit on täällä korkeatasoisia, tai siis Saigonissa on. Siellä kun on yksityisiä sairaaloita ja hammaslääkäreitä. Kunnalliseen en ikinä menisi täällä, sen verran karuja paikkoja ovat.

Olin tuossa pari viikkoa sitten metsästämässä kadonnutta potilasta yhdestä sairaalasta. Hotellista soitettiin, että eräs asiakas oli viety sairaalaan ja sinne pitäisi mennä tulkkaamaan. No sairaalaan kun saavuin niin asiakasta ei ollut missään, etsittiin koko sairaala. Loppujen lopuksi asiakas löytyi hotellista. Oli karannut sinne, enkä yhtään kyllä ihmettele. Sen verran karmaiseva paikka oli tuo sairaala. Sairaita ihmisiä makoili joka puolella ja omaisia oli paljon paikalla pesemässä ja hoivaamassa potilaita. Sairaalaan kun mentiin piti mennä suljettujen porttien läpi ja joka kerta kun portit avattiin, niin sisälle livahti väkeä jotka norkoili porttien ulkopuolella. Olivat ilmeisesti omaisia jotka odottivat pääsyä potilaiden luokse. Jollei vierailijoiden määrää olisi rajoitettu, niin sairaala olisi ollut aivan tupaten täynnä ihmisiä. Paljon näytti olevan omaisia nukkumassa sairaalan käytävillä.