Mar
01

Siellä missä pippuri kasvaa

Jo vuosi sitten juttelimme Hoangin kanssa, että olisi hienoa päästä moottoripyörillä kiertämään Vietnamia. Silloin tuo ei onnistunut, koska ei löytynyt tarpeeksi aikaa. Tänä vuonna tuo haave kuitenkin toteutui ja lähdimme Hoangin kanssa 4 päiväksi keskiylängölle.

Matkasimme ensiksi 4 tuntia Daklakin provinssiin ja sen pääkaupunkiin Buon Ma Thuot:iin. Nha Terangista lähdimme pikku bussilla köröttelemän ylös vuoristoon. Matkaa oli noin 200km ja ajassa se tarkoitti noin 4 tuntia. Perille saavuttuamme hyppäsimme taksin kyytiin ja suuntasimme Hoangin kaverin luokse. Tuon kaverin luona oli tarkoitus majoittua kaksi yötä ja tehdä päiväretkiä lähialueen nähtävyyksille. Perille saavuttuamme kello oli noin 19.00 ja ulkona pimeää, joten tuona päivänä emme lähteneet minnekkään. Pysyttelimme koko illan kotosalla. Hoangin kaveri on ammatiltaan kaljatukkuri ja hänen kotinsa toimii samalla firman varastona. Se tarkoitti meille sitä että oli tiedossa kostea ilta.


Kuvassa on Hoangin kaverin tyttöystävä, Hoangin kaveri, tämän kaverin kaveri ja minä. Kuvsta puuttu Hoang joka oli kameran takana, sekä poliisi herra joka saapui paikalle hieman myöhemmin. Paikallisten tapojen mukaan pöytä siirrettiin syrjään ja istahdimme alas ruokamatolle naitiskelemaan pöydän antimista. Tarjolla oli ankaa, kanaa, nuudeleita, riisiä, riisipaperia ja kasviksia.

Herkullisen illallisen jälkeen kömmimme nukkumaan. Minulle oli varattu ihan oikea patja. Lakanoita ei tosin ollut saatavilla. Joten nukuin pelkällä patjalla paksu viltti ylläni. Paksua peittoa tosiaankin tarvittiin sillä vuoristossa yöt ovat varsin kylmiä. Hoang ja hänen kaverinsa nukkuivat naapurihuoneessa makuumatolla. Aamulla herättyämme noin klo 06 lähdimme kaupungille aamiaiselle. Nuudeleita lihalla. Ja sitten vielä kupposelle kahvia. Tämän jälkeen olimmekin valmiita lähtemään ekalle moottoripyörä reissulle. Meillä piti olla kaksi motskaria, mutta eipä ollutkaan. Joten pakkauduimme yhden pyörän kyytiin hoangin kanssa ja lähdimme kohti seikkailuja.

Tarkoituksenamme oli nähdä päivän aikana vähemmistökansojen kyliä ja ratsastaa elefantilla. Nämä molemmat suunnitelmat toteutuivat päivän aikana. Vuoristoseuduilla asustelee valtavasti vähemistökansoja joilla monella on oma kielensä ja omat tapansa ja kulttuurinsa. En muista mikä kansa oli kyseeessä, mutta ensimmäisenä kävimme katsomassa pitkiätaloja. Taloon rakennetaan lisää huoneita ja pituutta sitä mukaan kuin syntyy uusia tyttölapsia. Perinteisiin kuuluu että tytöt asuvat kotona naimisiinkin mentyään ja sulhanne muutta vaimonsa luokse. Talossa ikkunat kertoivat ovatko tytöt naimisissa vai eivät. Jos ikkunaluukut ovat auki niin tyttö on jo naimisissa ja jos luukut ovat kiinni tyttö on naimaton.

Naapuri kylässä pääsimme ratsastamaan elefantilla. Vietnamissa ei ole juurikan elefantteja enää luonnonvaraisena, vaan suurin osa on otettu kiinni. Elefanteille on rrakennettu ihan omat puistot jossa ne voi elää vapaasti, vailla huolta siitä että joku metsästäisi ne omaan päivällispöytäänsä. Oli varsin hienoa kavuta elefantin selkään ja ratsastaa sillä pieni lenkki kylänympäri.

Matkanvarrella pysähdyimme ihastelemaan monenlaisia hautausmaita. Yksi mielenkiintoinen on seuraavassa kuvassa. kansan joka kyseiselle hautausmaalle vainajansa hautaa uskoo siihen että vainajat lähtevät vain kerran haudasta kohti seuraavaa elämää ja tuon lähdön jälkeen hauta hylätään koska omaiset eivät siellä siis enää ole. Se ei minulle ihan selvinnyt, että koska on se ajankohta milloin vainajat lähtevät haudoista pois. Rikkailla ja köyhillä nimittäin oli eroa. Rikkailla jos omainen kuoli niin vainaja haudattiin uuteen hautaan ja ympärille rakennettiin aita ja päälle vaikkapa pieni talo. Sitten jossain vaiheessa kokoonnutaan hautausmaalle juhlistamaan sitä että vainaja lähtee eteenpäin. Tämän kunniaksi teurastetaan yksi tai usemapi vesipuhveli tai lehmä. Kun juhlat on juhlittu niin hauta hylätään ja jätetään oman onnensa nojaan. Ja seuraava kun kuolee niin hänelle rakennetaan uusi hauta. Köyhillä saatetaan samaan hautaan haudata usemapia ihmisiä ja juhlistaa uhrilahjoin kaikkien vainajien eteenpäin menoa.

Moottoripyörä jolla liikuimme oli muuten ihan hyvä, mutta se kulutti suunilleen saman verran öljyä kuin bensaa. Melkeimpä joka kerta kun pysähdyimme tankkaamaan niin piti koneeseen lisätä kannullinen öljyä. Muita pikkuvikoja oli se että takana istuvan jalkatapit olivat vääntyneet ja osoittivat meilkein suoraan kohti maata. Oli hieman vaikea pitää jalkoja noilla tapeilla. Avain ei aina toiminut. Välillä sai avainta käännellä virtalukossa kymmenenkin minuuttia ennen kuin koneeseen tuli virrat päälle. Sama juttu konetta sammuttaessa. Töötti ei toiminut. Töötti on kuitenkin elinehto sille että liikenteessä pääsee etenemään turvallisesti. No meidän ei auttanut muuta kuin välillä huudella jotta vierellä ajavat tajusivat väistää. Bensa mittari ei toiminut. Tämä johti siihen että muutaman kerran bensa loppui ihan kokonaan kesken ajon. Onneksi tässä maassa on bensan myyjiä melkein joka paikassa, eikä meidän tarvinnut työnnellä moottoripyörää kuin muutamia metrejä.

Ja olen todistetusti ollut niin pitkällä kuin pippuri kasvaa. Vuoristossa viljellään valtavasti pippuria sekä kahvia ja teetä. Näiden maailmanmarkkina hinnat ovat tällä hetkellä aika korkeat ja niinpä vuoristolaisilla on nykyään suhteellisen hyvä elintaso. Vaikkain köyhyyttä oli nähtävissä myös monissa paikoissa. Kuvassa on pippuripensas.

Matkanvarella näkyi paljon mielenkiintoisia kuljetuksia. Täällähän siis kuljetetaan moottoripyörällä kaikki mahdollinen. Moottoripyörän kyytiin saa useasti mahtumaan paljon enemmän tavaraa mitä mahtuisi autoon.

Vuorisrossa on mahtavia vesiputouksia ja me kävimme katselemassa päivien aikana neljää erilaista putousta. Onneksi ei ole EU  säännökset ehtineet vielä tähän maahan. Nyt pääsi aika vapaasti katsomaan putouksia hyvinkin läheltä. Joillakin paikoilla käytetään putousten voimaa myös hyödykseen ja Vietnamissa onkin useita vesivoima laitoksia.

Ensimmäinen päivä oli päätöksessään ja palasimme Hongian kaverin luokse. Illalla kävimme vielä syömässä vuohenlihaa ja juomassa vuohenveri viinaa. Vuohen lihan ja veren  pitäisi olla oikein  kipeytyneelle selälle ja lihaksille. Moottoripyörällä matkatessa nämä paikat tuppasivat kipeytymään joten tämä ruokailu oli ihan puhtaasti lääkinnäälisistä syistä. En kyllä itse huomannut mitään vaikutusta vuohen lihalla tai verellä. Ruokailun jälkeen tupsahdimme vielä karaoke paikkaan laulamaan karaokea kauniiden tyttöjen kanssa.

Seuraava päivä alkoi hyvin sateisissa merkeissä. Meillä oli suunnitelmissa ajaa Gia Lai provonssiin ja sen pääkaupunkiin Pleikuun. Matkaa olisi noin 200 km ja mopolla ajettuna noin 4-5 tuntia pysähdyksineen. Meinasi jossain vaiheessa toivo loppua kun vettä tuli ihan taukoamatta taivaalta. Olimme niin märkiä kuin vain märkä voi olla. Vaikka oli sadetakin niin silti vettä aina jostain rakosesta pääsi sisälle. Tai no paita oli kuiva mutta muuten oli todella uitettu olo. Muutamia kertoaj pysähdyimme matkanvarrella, pitämään taukoa ja odottamaan että mopo jäähtyy. Moottoripyörällä kun ei voinut ajaa kuin noin 40km ja sitten kone oli niin kuuma että sitä piti jäähdytellä. Huomasimme että mopon pakoputki oli hyvä paikka kuivatella märät sukat. Taukopaikalle tultaessa sukat pakoputken päälle ja tauon jälkeen pakoputki oli lämmittänyt sukat kuivaksi ja lämpimäksi.

Matkanvarella maisemat olivat kertakaikkiaan upeat. Näimme paljon kaiken laista.

Vierailimme Vietnamin kauneimman ja suurimman puukirkon luona. Samalla paikalla piti olla myös erään vähemmistökansan kulttuuritalo, mutta talo oli palanut muutama viikko sitten. Kirkko oli joka tapauksessa komea. Täällä kirkot ovat usein rakennettu kivestä, jos ne on ranskanvallan ajoilta. ja jos kirkot on uusia niin ne on tehty betonista ja ovat aika rumia. Mutta tämä puukirkko oli siis oikein näyttävä.

Vähemmistökansojen kulttuuritaloissa vietetään hautajaisia ja häitä. Kokoonnutaan päättämään kylänasoista ja tavataan ystäviä. Jokaisessa kylässä on oma kulttuuritalonsa ja ne on aina rakennettu samalla tavalla. Näitä kyliä on siis ainoastaan maan vuoristossa ja sen länsiosissa. Kävimme katsomassa muutamia kulttuuritaloja ja jokaisessa oli joku tapahtuma tai kokous meneillään. Talojen pihoilla on aina pelikenttä, joko jalakpallo tai lentopallo kenttä.

Vähemmistökansojen kylistä palasimme takaisin Pleikuun. Tuollakin matkalla piti muutamia taukoja pitää. Täällä on hienosti ymmärretty, että taukopaikoilla ihmiset mielellään lepäävät kunnolla. Niinpä erään huoltoaseman pihalla oli sänky johon saattoi käydä hetkeksi aikaa pitkäkseen.

Pleikuun saavuttuamme kävimme vaihtamassa kuivat vaatteet päälle ja menimme moottoripyörällä kiertelemään kaupunkia. Ostimme kadulta hieman evästä ja päätimme mennä hotelliimme loikoilemaan, katsomaan telkkaria ja syömään eväitämme. Löysimme muuten varsin hyvän hotellin Pleikusta. Hintaa huoneelta oli noin 7 euroa, ei paha hinta ottaen huomioon että kyseessä oli 4 tähden hotelli. Illalla siis loikoilimme katselimme jalkapalloa telkkarista ja söimme kananvarpaita, anakansikiöitä ja kanansiipiä. Hoangilla on uskomaton vainu luiden ja nahan perään. Täällä siis tykätään enemmän luista ja nahasta kuin itse lihasta. Mä söin pari kanan jalkaa varpaineen päivineen ja luulin kolunneen varpaat ja jalan läpikotaisin nahasta ja muutamista lihan rippeistä. Mutta samantien kun laitoin jalan lautaselle Hoang kysi saisko hän sen jalan. Hoang imeskeli vielä viimeiset mehut varpaista ja kolusi loput nahat suuhunsa.

Seuraavana päivänä kieretlimme vielä lähiseutuja ja illalla kävimme katsomassa jalkapallo ottetua. Vastaan oli Gia Lai ja Danang. en ole ikinä nähnyt niin väkivaltaista jalkapallopeliä. Laskin että kentältä kuljetettiin paareilla 15  kertaa joku ihminen kentän laitaan lepäilemään ja paikkaukseen. Molemmissa joukkuissa oli 3 ulkomaanvahvistusta ja loput pelaajat olivat vietnamilaisia. Yleisä osallistui täysillä peliin ja välillä heiteltiin muovipulloillla vastustaja joukkueen jäseniä. Paikalla oli onneki mellakka poliisit jotka rauhoittivat tilanteen aika nopeasti.

Seuraava päivänä palasimme DakLakin provinssiin. Palautimme moottoripyörän Hoangin kaverille ja istahdimme linja-autoon ja matkasimme taksin Nha Trangiin. Oli kaiken kaikiaan todella mielenkiintoinen ja mukava reissu. Nyt jaksaa taas ahertaa arkisissa askareissa vähän paremmin.