Apr
24

Pohjoisessa

0 kommenttia

Giant CausewayOlen saapunut kotiin taas. Oli mielenkiintoinen, mutta rankka reissu Irlannin pohjoisosiin. Torstaina siis lähdimme Susanin ja Brianin (agenttitoimistomme pomo) kanssa ajamaan kohti Belfastia. Matkaa tuohon Pohjois-Irlannin pääkaupunkiin on noin 2 tuntia. Vanhasta Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan rajasta ei ole enää mitään tietoa. Vanha tulliasema ja poliisiasema on muistuttamassa siitä, että tässä paikalla kulki ennen tiukasti vartioitu raja. Maiden välillä ei ikinä niinkään vahdittu ihmisten liikkumista, mutta tavaran liikkumista vahdittiin sitäkin enemmän. Entisaikoihin oli tapana salakuljettaa mm. aseita ja pommeja maasta toiseen. Lisäksi halvempaa bensiiniä käytiin tankkaamassa etelässä ja noita bensanhakureissuja myös pidettiin silmällä, samalla tavalla kuin suomessa vahditaan viinanhakureissuja. Aikoinaan oli tapana kuljettaa myös karjaa maasta toiseen ja kerätä molemmista maista tukiaisia ja muita hyödykkeitä joita valtiot ja kunnat karjankasvattajille tarjosivat. Matkanvarrella onkin muutamia todella komeita taloja, jotka siis kuluvat näille entisille salakuljettajille. joidenkin talojen pihoilla on vielä tänä päivänäkin mm. lentokoneiden laskeutumisratoja.

Nyt rajaa ei edes huomaa, jos on vähänkin unessa. Sen, että ollaan toisessa maassa huomaa vain siitä, että nopeudet on ilmoitettu maileissa, maantien piennar on hieman erivärinen ja hinnat on ilmoitettu punnissa. Pohjois-Irlantihan kuuluu Britannialle ja tästä syystä mailit ja punnat ja muut sen sellaiset.

Belfastissa majoittauduimme Susanin kanssa hotelliin. Kun tavarat oli kannettu huoneeseen oli kaupunkikierroksen vuoro. Saimme oppaaksemme vanhan herran, joka kierrätti meitä autolla pitkin Belfastia. Puolitoista tuntia kesti tuo kierros ja sama kierros olisi tarkoitus tehdä sitten muutaman viikon kuluttua kiertomatkalaisten kanssa. Nauhoitin tuon koko 1,5 tuntisen kierroksen nauhurille ja nyt pitäisi purkaa ja suomentaa tuo nauha, jotta osaa sitten kertoilla asiat asiakkaille. Kierroksen jälkeen kiertelimme itseksemme kaupungilla ja tutkailin sopivia ravintoloita ja pubeja, jota sitten voin asiakkaille suositella. Hotellilla olimme vasta joskus yhdeksän jälkeen illalla.

Seuraavana päivänä lähdimme vuokra-autolla kohti Derryä. Brian hylkäsi meidät jo Belfastissa, joten meidän täytyi totutella ajamaan itse. Vasemmanpuoleinen liikenne sujuikin yllättävän hyvin ja mitään suuria kolareita emme saaneet aikaiseksi.

Ennen Derryä pysähdyimme kolmessa paikassa. Giant´s causewayssä, Carrick-a-Redessä ja Bushmillssin viskitislaamossa. Nämä kaikki ovat suuria turistinähtävyyksiä pohjoisessa, niinpä mekin viemme kiertomatkalaiset niille paikoille. Upeita paikkoja kyllä kaikki nuo kolme. Irlannin luonto on parhaimmillaan aivan henkeäsalpaavan mahtavaa. Giant´s causeway on vanha paikka jonka synnystä on useita erilaisia versioita. Itse olen ehdottomasti tämän ensimmäisen version kannalla.

Vanhan kansantarina paikan synnystä:
Irlantilainen jättiläinen nimeltään Finn MacCool aloitti rakentamaan Giant´s Causewayn eli jättiläisen maantietä Irlannin ja Skotlannin välille. Samaan aikaan Skotlantilainen jättiläinen nimeltään Benandonner aloitti samanlaisen rakennushankkeen Skotlannin suunnasta. Heidän tarkoituksenaan oli kohdata ja ottaa mittaa kumpi heistä on voimakkaampi ja mahtavampi. Jättiläiset olivat sopineet että Skottilainen Benandonner tulisi Irlannin puolelle ja taistelu tapahtuisi siellä. Kun Benandonner saapui Irlantiin oli Finn MacCoolin vaimo rannalla ja hän huomasi kuinka suunnattoman isokokoinen Skotti oli ja kiirehti nopeasti miehensä luokse ja kertoi näkemästään. Hetken aikaa mietittyään he keksivät suunnitelman.

Finn MacCool päätti pukeutua vauvaksi. Kun Benandonner saapui MacCoolien kotiovelle meni Finn:n vaimo avaamaan ja pahoitteli että Jätti ei ole nyt kotona, mutta Skotti voisi tulla sisälle odottamaan. Vaimo varoitteli kuitenkin, että Skotti ei herättäisi heidän nukkuvaa vauvaansa. Odottaessaan Skotti päätti kurkata kehtoon, jossa lapsi makasi. Jos lapsi on näin suuri niin jättiläisen on pakko olla todella suuri. Skotti pelästyi valtavasti ja lähti kiireenvilkkaan karkuun ja Finn MacCool riisui lasten vaatteet ja oli ylpeä voitostaan ja oveluudestaan. Skotlantilaisen jättiläisen juostessa karkuun hän rikkoi samalla jättiläisen maantien ja jäljelle jäi vain nykyiset rippeet. Skotlannin puolelta löytyy samanlaiset kivimuodostelmat jotka ovat siis maantien toisen päädyn jäänteet.

Geologinen selitys paikasta:
60 miljoonaa vuotta sitten paksu tumma vulkaaninen kiviaines virtasi laaksossa kalkkimuodostelmien päältä. Laava-aines kylmettyi ja kovettui päältä ja alta, sisälle päin – jolloin se samalla supistui ja näin muodostui kuusi- ja kahdeksankulmaisia muodostelmia.

Näistä muodostelmista on muutama valokuva tuolla minun valokuva osiossa. Samoin tuo ylhäällä oleva kuva on myös tuolta paikasta otettu.

Toinen paikka jossa kävimme päivän aika on Carrick-A-Reden köysisilta. Tuo silta on joka kevät jo monia kymmeniä ellei satoja vuosia sitten pystytetty samalle paikalle. Nykyään tosin silta on ihan pysyvästi omalla paikallaan. Mutta aikaisemmin kalastajat pystyttivät sillan joka kevät uudestaan. Talvella, kun tuo tuuli aina onnistui hajottamaan vanhan sillan. Silta on 20 metriä pitkä ja metrin leveä ja se kulkee 30 metrin korkeudessa. On aika huisa kokemus kulkea sillan yli varsinkin tuulisena päivänä. Tuosta sillastakin on kuvia kuvat sivulla.

Kolmas paikka, jossa vierailimme on Bushmilssin vanha viskitislaamo. Sanotaan, että tuo tislaamo on maailman vanhin laillinen viskitislaamo. Väite saattaa hyvin pitää paikkansakin. Viskitislaamossa tullaan kierrolla vierailemaan Harmi vaan, että se on sunnuntaipäivä kun tislaamossa käymme, joten varsinaista viskinvalmistusta emme tuolloin näe. Tislaamo on siis vielä tänä päivänäkin toiminnassa ja siellä tuotetaan suuria määriä viskiä vuosittain.

Derryyn päästyämme kiertelimme hetken kaupungilla ja sitten painuimme hotelliin nukkumaan. Derry on mielenkiintoisesti rakennettu kaupunki, sillä kaupungin keskusta on muurien sisäpuolella. Muuri on n 1,5 km pitkä ja 8m korkea sekä 9m leveä. ikävä kyllä tuo vanhakaupunki on pilattu rakentamalla sinne suuria ostoskeskuksia. Derryssä meillä oli myös kaupunkikierros varattuna. Kierros kuljettiin apostolinkyydillä ja meillä oli tällä kertaa nuori herra kertoilemassa kaupungin historiasta ja tapahtumista.

Derrystä suuntasimme Glenveaghin kansallispuiston kautta Sligoon. Kansallispuistossa vierailimme vanhassa ja todella kodikkaassa linnassa. Tuolla kansallispuistossa sattui hauska kommellus. Maiden rajahan ei ole mitenkään merkitty, joten emme olleet huomanneet, että olimme palanneet Irlannin puolelle. Tiellä ihmettelin hieman kilometrimerkkejä mailimerkkien sijaan. Samoin linnassa ostimme kirjan joka kertoo linnasta ja puistosta ja hämmästys oli suuri, kun emme voineetkaan maksaa punnilla. Kysyimme, että mikä on kun ei punnat kelpaa. Selityksenä oli, että Eu:ssa kun ollaan niin täällä on eurot käytössä. Hups. Luulimme olevamme vielä siis pohjoisessa… No selvittiin kunnialla tuostakin kommelluksesta.

Sligossa me majoittauduimme bed and breakfast paikkaan. Vastaanotto ei majapaikassa ollut ihan se mitä olimme kuvitelleet. Sligosta käsin kävimme vierailemassa yhdessä museossa ja merilevähoitolassa. Mielenkiintoinen tuo merileväkylpylä. Henkilökunta käy aamulla keräämässä merestä levää ja sitten asiakkaat voivat varata itselleen huoneen jossa on höyrykaappi ja kylpyamme, joka on täynnä kuumaa vettä ja merilevää. Pitäisi olla kaikenlaisia terveellisiä vaikutuksia tuolla hoidolla.

Ja tänään siis palasimme tuolta Sligosta takaisin kotiin, mukanamme 30 kiloa esitteitä ja karttoja ko. paikoista….

0 comments
Add a comment